Which will you lose faster, the pounds or yourself?

     Jouluaatto, se tuli ja meni. Mä yritin ihan tosissani olla välittämättä siitä mitä söin, ajattelematta sitä kuinka lihava olen. Osittain onnistuin. Ruoka oli hyvää enkä ajatellut sitä edes niin paljon, en myöskään laskenut kaloreita. Mutta arvatenkin joka kerta kun vahingossakaan vilkaisin itseäni inhotti. "Nää uudet villasukat on ihanat, ai katos kuinka läskit tukkireidet mulla on." Ajatukset harhaili enkä pystyny keskittymään. Vaikka kuinka yritin niin saatoin jäädä tuijottamaan lattiaa vartiksikin. Harmittaa kun en pysty edes nauttimaan joulusta. En pysty nukkumaan ja kaikki ajatukset aina palaa siihen miltä näytän. Vuosi sitten mulla oli mahdollisuus vielä valita, niin mä ainakin uskon. Mä olisin voinut sanoa ei laihduttamiselle. Nyt en pysty siihen enää yksin. Eikä kenellekkään voi sanoa mitään. Kaikki vaan nauraisi, enhän oo edes laiha. Idiootti.

     Katoin tossa äsken dokumentin joka kertoi kuinka lapset miettivät ulkonäköään jo hyvin nuorina. Yhdessä kohdassa sanottiin että lapsia kohdellaan kuin aikuisia liian aikaisin. Tuli mieleen että muistan kun olin yhdeksän meillä sanottiin aina että tässä perheessä on kaksi aikuista ja kaksi lasta, minä ja äiti aikuisia ja iskä ja mun pikkusisko lapsia. Mun piti käyttäytyä aina hyvin. Jutella vanhempien kanssa. Suhtautua asioihin samanlaisella järkevyydellä kuin aikuiset. Tehdä kaikki niinkuin pyydetty. Mun pikkusisko oli sillon viisi. Sen annettiin olla lapsi, mun lapsuus loppu kun olin kahdeksan, äiti ja isä ei jaksanut kahta pikkusta. Viimeistään kun olin täyttänyt kymmenen ja vaihtamassa koulua en voinut enää leikkiä. Siitä lähtien ulkonäkö on ollut kaikki kaikessa ja täydellisyys joka päiväistä. Nykyään 14 vuotiaana mun vanhemmat ei voisi edes kuvitella sitä että en olisi se tyttö joka on parhaimpia koulussa, se jolla on paljon kavereita, joka auttaa kotitöissä, leipoo ja tekee ruokaa siskolleen, on laiha ja näyttää vaan päivästä toiseen upealta. Mä haluan vaan yhden pikku asian, täydellisyyden.

     Tänään on tullu vihattua itteäni aika paljon. Hemmetti. No mutta ei voi mitään. Elämä on. Viiltely vapaa minä 1 kuukausi ja 4 päivää. Vuoden loppuun jos edes jaksaisin painaa niin hyvä olisi. 

Hyvää joulua kaikille! <3

xxx