Remember these beautiful days when the winds are cold, freezing your heart

     Maalailtiin uutta saunaa, pohjamaalit eilen ja tänään vihreää päälle. Aurinkoa, melkein 30 lämmintä ja mukava pieni tuulen vire pyyhki hiukset kasvoilta. Hyttyset ei häirinnyt ja kaikki oli ihanaa. Eikä mitään muttia. Mun pitää lopettaa tämä iänikuinen pessimismi, nimittäin kyllähän elämässä, jopa mun, tapahtuu kaikkea ihanaa. Kuten tänään. Oli vain niin rauhallinen ja onnellinen olo sen pienen hetken. Näiden hetkien vuoksi rakastan kesää, rakastan vapautta, jaksan elää.

^olivia systeri, veneretki, maanantai

xxx

Daddy yelling, mommy viciously smiling and me slowly breaking

"Entä jos minä ja iskä lähdettäisiin ulkomaille ja laitettaisiin sinut ja Olivia adoptioon? Eikös olisi hyvä?", äiti kysyy. Nostan katseeni hitaasti ylös. 

^Vanha juttu joka silti tuntuu pahalta. Ei kenenkään äidin pitäisi sanoa tuollaista. 

Yleensä syytän mutsia kaikesta, mutta eihän se ole oikein. En ole oikein aiemmin tajunnut kuinka äkkipikainen iskäkin on. Ei ihme että välillä pelkäsin pienenä että se löisi vihaisena huutaessaan. Tai heittäisi mutsia jollain niiden riidellessä. En taipunut tänään sen huutoon, vaan seisoin systerin puolella. Ainoa asia missä voin olla ylpeä, kerrankin. Kaikilla minun perheessä on jokin hemmetin asennevamma, ja vanhemmat ovat selvästi unohtaneet millaisia lapset on. Mutta mähän kapinoin. Jos on pakko, mä kapinoin.

xxx

Because nothing's wrong unless you're almost dead

     Mä olin iloinen, muutaman päivän. Ja nyt löydän itseni taas makaamasta yksin, pohjalla. Ylös, alas, ylös ja alas. Mun pääni ei osaa valita. Tunteet pieni tukahdutettu sekamelska joka rikkoutuu sillä sekunnilla kun yritän sitä selvittää. "Meen kattomaan blacklistia" , niin varmaan ellet olisi tuollainen säälittävä pikkutyttö.

     Tein testin netissä syömishäiriöstäni. Olisihan se tulos pitänyt arvata, mutta loukkaannuin mä silti. Testin mukaan ei ole mitään vakavaa meneillään, mähän olen vasta lipsumassa siihen suuntaan että syömishäiriö puhkeaisi. Ehkä kannattaa puhua jollekkin, koska mähän kertoisin terveydenhoitajalle tietysti totuuden. Masentavaa tietää ettei mulla olekkaan ongelmaa. Koska nettitestithän on aina oikeassa. Enkä ole yhtään sarkastinen lapsi tai mitään. Mutta kyllä se oikeasti häiritsee etten oikeastaan sovi mihinkään syömishäiriön kategoriaan. Minulla ja anoreksiaa/bulimiaa sairastavilla on yksi ero: minä olen epäonnistuja.

xxx

Elämä, ah niin onnistunut

     Kirvelevä kämmenen kokoinen palovamma kyljessä, enkä edes päässyt juomaan. Alkoholia veressä nolla prosenttia, ja arvatkaa vain kuinka paljon vituttaa. Mä olen ollut juomatta jo niin pitkään että tässä alkaa tulla jo pikkuhiljaa hulluksi. Olin jo asennoitunut siihen että saan juhlia ja pitää hauskaa, mutta ei niin ei. Halusin vain tuntea sen vapauden, kuulla humalaisten ytävien kikatuksen, katsoa kallioilta auringonlaskua ja horjua pakoon poliiseja. Olla vain täysin sekaisin. Onko liikaa pyydetty? Mä vain en enää jaksa, en vain jaksa. Väsymys täyttää jokaisen pienenkin nurkan haihduttaen kaiken tahdonvoiman paksujen pilvien taakse. Tuoksut ovat kaikki samaa harmaata massaa, äänet sekoittuvat toisiinsa tunnistamattomaksi muminaksi, maut ja tuntemukset muussattuna yhteen kaiken muun mukana. Kyyneleet valuvat pitkin poskia tuhrien kaiken meikin, enkä enää osaa pysäyttää niitä. 

"Ei sun tarvii yrittää kantaa koko maailmaa yksin", mutsi tulee sanomaan huoneeni ovelta kun painan kylmää pyyhettä punaisena sykkivää kylkeä vasten. Ai ei tarvitse vai! Missä nuo sanat olivat aiemmin, kun sinä ja iskä riitelitte öisin, minä lohdutin siskoani ja yritin samalla pitää itseni koossa kertomatta kuitenkaan kenellekkään. Missä tuo asenne oli kun kielsit syömästä enempää? Missä oli se kaikki myötätunto kun mursit minua pala palata ystävieni edessä mökillä? En minä tarkoita että sinun takiasi minulla olisi näin vaikeaa, mutta kaikkea et ole oikein tehnyt.

^perfection <3

Btw se palovamma oli sen takia että systeri tönäisi vahingossa minun tee mukia jossa oli tulikuumaa vettä.

xxx

My nightmare begins when I wake up

     Istun yläkerran aulassa ja tuijotan ikkunasta ulos. Silmät haluaisi vain painua kiinni, väsyttää niin paljon. Kuumeinen olo, jota olen koko päivän yrittänyt karistaa pois hiipii taas paikalle ja tunnen hikipisaroiden muodostuvan otsalleni. Pitäisi jaksaa tehdä viirit loppuun, muistan ja nappaan uuden kolmion lattialta. Asetellessani kankaanpaloja ompelukoneeseen muistuu mieleen taas mutsin sanat: kyllä sä voit levätä, Nelli tekee ne kaikki vaikka itse loppuun. Vihan aalto hukuttaa väsymyksen. Niin kyllähän mä kuumeisena, ja omana nimipäivänäni voin kaiken hoitaa. Taas. Syntymäpäiviä ei ole viimeiseen kahteen vuoteen vietetty, nimpparit olleet unohduksissa jo pitkän aikaa, tällä kertaa mummikin unohti. Ja hei, eipäs unohdeta sitä että yksi kummini ei ole edes tulossa rippijuhliini! Oi kuinka elämä nyt hymyilee. Antaisivat minun vain olla. Mä haluan nukkua. Ikuisesti. Käviskö?

xxx

A purge to stop the gain

Läski pikkupaska. Kyllä sähän se olet. Sä söit joten sä oksennat. Älä yhtään yritä vältellä, tiedät kyllä faktat. Senkin inhottava läskikasa. Katso nyt tota mahaakin, turvonnut ja pullistuu yli farkkujen reunan! Ja underarm läskit, kato nyt vittu hyvin miten inottava olet! Ja tuo seksikäs kaula joka on peitettynä rasvarulliin. Sä näät ne joten painu sinne vessaan ja oksenna!

     Mä kulken spiraalia alaspäin ja nyt se syöksy on lähtenyt taas käsistä. Olin jo aika hyvässä kunnossa, kyllä mä itseäni koko ajan vihasin, mutta välillä se unohtui. Oksenisin tänään pitkästä aikaa. Se haju on piirtynyt mun aivoihini ikuisesti, samoin kuin liikkeet jo automatisoituneet. Miksi. Mä. Teen. Tätä?! Haluan lopettaa tämän hulluuden mutten voi. Mä olen heikko. Astun peilin eteen. Puristan paidan helmaa nyrkkiin ja katseeni pyyhkii yli sen inhottavan näyn. Farkkujen reunan yli pursottaa läskiä, kyllä tuo on jo muffin top. Nipistän navan vierestä vapaalla kädelläni, selvästi lihonut. Löydän itseni samasta tilanteesta uudestaan ja uudestaan. Inhoten itseäni yritän rämpiä eteempäin.

     Iskä ja systeri tuli tänään himaan mummin ja ukin kyydillä. Ensin halusin että ne olisi tullut jo, mutta nyt kaduttaa. Mutsi ja iskä ei muuta tee kuin valittaa toisilleen jonka takia ne räjähtelee vähän väliä mulle ja siskolle. Täytyy olla taas vahva, Olivialla on aina lupa tulla itkemään mua vasten. Jos mutsi ja iskä huutaa vielä kerrankin Olivialle niin että se itkee, mä huudan takaisin. Ei ne vaan voi tehdä noin. Saatana.

xxx

And all her feelings are hidden behind that smile. Her whole life.

     Entäpä jos tekisin lisää reikiä korviini? Mutsi saisi paskamyrsky kohtauksen, mutta mua vaan ei enää kiinnosta. Tai ehkä kiinnostaa ja juuri sen takia aion työntää neulan korvan läpi. Kapinoin. Kaikilla mahdollisilla tavoilla. Btw viilsin eilen ranteeseen. Helvetin saamaton heikko olen. Tiedetään.

^ei minä

xxx

My scars are my identity and they're fading

     Tuijotan arpiani. Hivelen kirjaimia ja piirräin ne sormella valkoisten viivojen yli uudestaan ja uudestaan. 

D I S G U S T I N G. Joinain päivinä uskon sen, toisina taas kiroan muistutuksesta. D O N E. Iskee oudon haikea olo. Halusin silloin kadota ja ehkä jopa kuolla. Järjestin bussimatkalla kaikki viiltojen kuvat yhteen kansioon kännykässäni. Muistan jokaisen kuvan elävästi; lämmin, vapauttava veri valumassa alas pitkin reittä kohti polveani josta se tippui pisaroina jalkapöydälle ja ammessa lantion haavoista pakenevat veden punaiseksi värjäävät hahtuvat. Haluan ottaa terän käteen jokainen päivä, viiltää ja rauhoittua. Poistaen sen rintaa kiristävän ahdistuksen joka jäi asumaan. Mutta se olisi heikkoa enkä halua kenenkään näkevän enää uusia viiltoja. Jokainen yö, aamu, päivä ja ilta on taistelua. Jokainen tunne, sana ja ääni aiheuttaa muistoja. Aina tuntiessani sen valuvan maskaran tuoksun välähtää päähän terän kuva piilotettuna sängyn päätyyn.

     Mutsi minä en aio enää pyytää mitään anteeksi. Elän vapaana koska siihen minut on tarkoitettu. Haluan olla vapaa kaikesta täydellisyydestä ja näistä lavasteista jotka pysyy vain vaivoin pystyssä.

     Mutsi on unohtanut tai antanut anteeksi mun juomisen?? #confused #superextremelyconfused Olin varma että joutuisin melkeimpä juoksemaan karkuun peläten että se lyö. Laitoin leikkimökkiinkin varmuuden vuoksi laukun jossa oli meikkejä, meikinpostopyyhkeitä ja rahaa pakoa varten. Pelottaa ja stressi vain nousee koko ajan kun se ei tee mitään. Kohta pimahdan ja menen huutamaan etteikö se aio sanoa mitään. Auttakaa joku ymmärtämään mitä on tapahtunut?

xxx

I can hear the wedding bells

Go!

Oh heaven knows we belong way down below

Sing! oh tell us oh we belong way down below

way down below

way down below

way down below

way down below

I've had better days, man

I've seen better days

I've had better ways, man

I know better ways

The Pretty Reckless (heaven knows)

     Puhuttiin oppitunnilla ryhmissä unelmavaltiosta. Keskustelu onnistui kannabiksen laillistamisen ja tasaveroisten avioliittolakien kautta kulkemaan kiusaamisen rangaistuksiin. "Kaikki koulukiusaajat nuorisovankilaan", sanoi yksi ystäväni. Ahdistus sisälläni kasvoi lähes kestämättömäksi, halusin karata paikalta ja vajota maan alle. Minä olen yksi niistä jotka aiheuttaa muille hirveän olon. Teen koulusta painajaisen ja saan heidät pelkäämään. Olen hirveä ihminen. Minut pitäisi tappaa, murhata, vangita, rankaista. Mutta kukaan ei tee mitään! Ja minä olen hirviö. Olin, olen, mitä helvetin väliä sillä on? Olen se sama tyttö joka löi, nauroi, pilkkasi, satutti ja nolasi sinut. Kahden vuoden ajan olin pahin painajaisesi. Enkä pystynyt edes pyytämään anteeksi, halunnut koska olen itsekäs. 

Father did you miss me?

I've been locked up a while

I got caught for what I did

but took it all in style

Laid to rest all my confessions I gave way back when

Now I'm versed to so much worse so I am back again

and He said

For the lines that I take I'm going to hell

For the love that I make I'm going to hell

Getting heavy with the devil, you can hear the wedding bells ring

The Pretty Reckless (Going to Hell)

xxx

     Haluan itkeä. Purkaa tämän ahdistuksen. Poispoispois. Ei pysty, ei voi. Tunteeton pikkupaska ilmoittautuu. Tarvitsen, haluan, pakko saada tämä turta olo pois. Haluan tuntea, kunnolla. Pois! Mikään ei auta, kaikki on yhtä harmaata massa, mikään ei ole kunnossa. Mikään ei ole huonosti. Btw mutsi löysi kaapista viinaa. Ahdistaa. Lisää. Joku tehkää minulle jotain! Mä olen jo epätoivoinen. Auttakaa, mä tulen hulluksi... 

xxx

This is supposed to be unique, once in a lifetime experience something great.

     Rippileiri. Mä en tiedä mitä mun pitäisi/kuuluisi/kannattaisi tuntea. Joka kerta kun hiljennytään ajatukset kiertyy pahojen muistojen ja ajatusten ympärille. Syön ruuilla vähän, sitten huoneessa mätän suuhun kaiken mahdollisen. Oksettaa. Juon kahvia ja zeroa, liikaa. Mulla on hauskaa ilman että mulla on hauskaa. Ahdistaa järkyttävästi vaikka on vasta toinen päivä. Ei vaakaa ei mitään tietoa mistään. Viime yönä puoli viideltä nukkumaan, tänään en toivottavasti nuku yhtään. Bilettäminen, sitä mä tarvitsen, kaipaan, tarvitsen.

xxx