If I eat I eat everything so I eat nothing.

Olen ollut kunnolla tänään. Söin aamulla kaksi lusikkaa myslia ja yhden jugurttia, koulun jälkeen kaksi omenaa. Illalla kun äiti tulee kotiin se pakottaa mut kyllä syömään yhden pitsa palan. Mutta en ole ahminut, en yhtään. En tiedä miltä tuntuu. Kyllähän mun pitäis olla iloinen. Mutta tuntuu vaan siltä että olisin voinut suoriutua tästäkin päivästä niin paljon paremmin. Ärsyttää. Sama juttu kuin aiemmin päivällä, sain tietää että liikunnan numeroni on kymppi. Ja en vaan pystynyt olemaan siitäkään iloinen. Halusin olla parempi. Se minimaalinen järkevä osa mua yritti huutaa että ethän sä voi edes saada parempaa numeroa. En mä tietenkään kuunnellut. En mä voinut kun olin keskittynyt itteni sättimiseen. Huono, laiska ja yksinkertaisesti paska.

   Pitäisi ruveta tekemään sitä pitsaa. Ahdistaa. Tuun miettimään koko ajan vaan niitä kaloreita jotka mä tohon taikinaan ja pohjan päälle tungen. Ei auta, muitten pitää syyä. Onneks huomenna on viikonloppu. Lauantai. Saa vihdoin tän väsymyksen pois. Tai en mä nyt tiedä oonko siitäkään niin ekstaasissa. Pitää syödä kaikki ruuat vanhempien kanssa, ei mahollisuutta paastota. Lauantaina mun oletetaan myös syövän herkkuja kun on siskon karkkipäivä. 

   Nämä mun ajatukset on outoja. Vaan kahden omenan takia haluan mennä tyhjentämään itteni. Typerää. Kyllä mä tiedän että kun tän verran syön (ne jotka pysyy mun vatsassa) niin mun pitäisi laihtua koko ajan. Näyttää vain siltä että oon tulossa läskimmäksi ja pulleemmaksi koko ajan. Ei ainakaan mitään muutosta havaittavissa reisissä. Samat vanhat paksukaiset.

   

xxx