Eilisen tekstin sekavuus oli taas jotain täysin typerää. Tänään varmaan jotain samaa luokkaa. Sori. Väsytti vaan niin paljon etten pystynyt edes ajattelemaan selkeesti. Tullu nukutuks taas kahen viimesimmän yön aikana yhteensä vähän päälle seittämän tuntia, mutta ei se mitään. Tänään ehkä jopa kuusi tuntia, jos nyt jaksaa vaivautua. Koulu koulu koulu, kuka nyt sen takia nukkuis? Ehkä järkevät ihmiset. Mutta en mä.

     Ja se siitä kapinoimisesta mutsia vastaan, kiltisti tyhjensin pesukoneen, vein roskat ja laitoin pyykit. Ja lupauduin palauttamaan pullot huomenna... Mä olen heikko saamaton paska. Iskä ei enää edes sano mulle hyvää yötä. Mutsia ei oo enää vuosiin kiinnostanu. Ehkä mä jaksan vielä vähän aikaa, ainakin mun synttäreihin asti.

     Neiti Mia tuli tänään käymään. Oli mukavaa ja siskon synttärien leivosten jämät ja karkit tuli syötyä yhdessä, pitkästä aikaa. Mutta kuten aina ennenkin ahdistus kävi liian suureksi. Ei muuta kuin tyhjentämään itseni.

Valitettavasti se ei nyt ihan onnistunu. Aika nopeasti mun rintakehää rupes puristamaan hirveästi. Tuntu siltä että mun keuhkot olis puhkaistu ja ne painuis kasaan. Yritin nopeesti siivota ja päästä takasin olohuoneen sohvalle makaamaan. Hyi hemmetti se oli inhottavaa. Vielä tunti tän jälkeen mua oksetti ja vatsaan alko sattumaan. Ehkä tää säikäytti mua tarpeeksi etten enää oksentelis. <- valheita, en mä Miasta voi irti päästää.

xxx

     Ehkä mun ei kuulu elää. Ehkä sen takia mä haluan kuihduttaa itteni kuoleman partaalle, ehkä sen takia mä haluaisin elämän joka bilettämisen, varastamisen ja huumeiden lomassa tappais mut. 

     Mä haluun tehä niitä virheitä joita normaalit teinit tekee, ei sellasia niinku terveyteni hukkaan heittäminen koska oksentelen. Mun suurin toive laihuuden jälkeen on bilettää, juoda ja tehä mitä ikinä mä haluan piittaamatta mun vanhemmista. Ne on kontrolloinu mun koko elämää, jokaikistä pienintäkin yksityiskohtaa ja mä en vaa enää jaksa sitä. Mutsin valitus ja huutaminen ei muuten enää satuta mua. Mä haluan rikkoo niitten vallan ja murtaa tän vankilan palasiks jotka mä heitän mutsin ah niin kauniiseen naamaan. Ja sen jälkeen mua ei enää kiinnosta. Mä yritän olla mahollisimman onnellinen joten älä yritäkkään tulla mun tielle.

#TeenageRebelWhoDoesNotGiveaFuck

xxx

I don't look like I'm dying but why do I feel this way?

     Mulla on niin kylmä ja heikko olo. Muttakun en mä ole laiha, kyllä mun läskivuorten pitäisi vielä jaksaa työntää mua eteempäin. Mä en ymmärrä enään. Kyllä mä tajusin sillon kun oksensin kaiken että heikotti ja meinasin pyörtyä koko ajan vaikken ollut laiha, mutta en nyt. Miksi tää tapahtuu mulle? Mä vaan halusin olla kaunis ja hyväksytty.

     Hyväksytty mä en varmaan koskaan tule kuitenkaan olemaan. Isovanhemmat on tunkemassa mua lääkikseen, iskä haluaa musta diplomaatin ja mutsi asianajajan tai vaan jonkun joka ei saata sitä huonoon valoon. Eikä ketään kiinnosta kuka mä oikeasti olen. Taas mä valitan turhasta, anteeks. Mulla sentään on mahollisuudet siihen mihin mun vanhemmat mut haluaa. Ei pitäisi valittaa, anteeks.

On varmaan väärin haluta joutua sairaalaan. On varmaan väärin haluta olla kuoleman partaalla.

xxx

I lost myself somewhere during this journey

     Mä olen vaan niin heikko. Tänään fyysisestikkin, ei jalat vaan jaksa kantaa. Kädet tärisee ja meinaan nukahtaa bussiin työpäivän jälkeen. (Oon siis jo toista viikkoo TET:ssä jos oon unohtanu mainita.) Ehkä osasyyllinen se että nukuin viimeyönä kuus tuntia ja sitä edellisenä kolme. Tänään ehkä seittämän, jos aion pystyä jo tunnin päästä nukahtamaan. Ja se on hyvin epätodennäköistä. 

     Ainiin, tänään oli mun siskon synttärit. Joo olihan se kivaa ja mä en tehnyt kakkua vaan suklaa fondanteja. "Joko sä unohdit miten tuijotit läskiä reisiäs kaks tuntia kun sun olisi pitänyt kuunnella siellä kokouksessa." Inhotus mikä määrä suklaata, rasvaa, läskiä niissä on. Ja silti mä söin sen, koko jutun. "Ehditkö jo olla miettimättä sitä kuinka paljon läskimpi sä olit sitä naista töissä, oletko sä tosissasi syömässä ton ja työntämässä sen sun vatsaan?!?" 

xxx

Behind the curtains of secret on the stage of death I try to dance the ballet of ana

     Mä haluan päästä irti ja parantua. 

Mä haluan kuihtua pois ja kadota. Haluan syödä silloin kun on nälkä ja katsoa peiliin ilman katumusta. 

Mä en halua laittaa yhtään mitään suuhuni, mä haluan olla luuprinsessa.

     

Baletti oli ennen koripalloa suurin osa mun elämästä. Joka hemmetin päivä mä ihmettelen miksi mä lopetin ne molemmat ja annoin itteni kaatua kokonaan anan käsiin.

xxx

I feel like such a disappointment

     Mä haluan takaisin juttelemaan niille ihmisille jotka ymmärsi mua ja tajus kuinka vaikeita mun päivät on. Instagramissa mulla oli oma maailma johon mä pystyin katoamaan, mä sain hetkeksi tukea siihen että jaksais edes yhen päivän lisää. Mun tukiverkosto katos samalla kun ne typerät ihmiset poisti mun tilin. Joo, kuulostan ylidramaattiselta mutta mä oikeesti olen romahtamaisillani koska en pysty puhumaan kenellekkään. Kuinka kauan mä jaksan vielä?

xxx

I thought I could fly so why did I drown?

Paino : läski

Viiltelemättä : 3 päivää + 23 tuntia

Laiska väsynyt minä joka ei enää jaksa yrittää.

(alotan mary katen ensi maanantaina)

xxx

Why do I try when I know I'm going to fall?

     Mä en jaksa enää mutsia. En jaksa elää neljän seinän sisällä, oon saanut tarpeekseni kiltin leikkimisestä. Mä en vaan enää pysty tähän. Piti mennä A:lle yöksi, H olisi ollut myös siellä. Mutta ei tietenkään. Kun mä onnistuin vihdoin työntämään tän tyypin pois mun päästä edes hetkeksi jotta voisin taas nähdä bestiksiä, siskoja, ei se tietenkään käy. En ole varmaan kahteen kuukauteen ollut kenenkään kanssa ulkona ja nyt käytiin leffassa. Olihan se kivaa mutta itkin noin tunnin verran ennen leffaa koska mutsi peru yön muualla. Ja syykin sillä oli niin mahtava, "kyllähän se tiedetään millaisiä ne kaksi ovat yhdessä, et sinä kuitenkaan saisi nukuttua. Kyllähän ne ihan hyvin kahdestaan pätjäävät. Jos siellä olisi vain toinen niistä niin pääsisit mutta et kun teitä on kaikki paikalla"

....

Et voi vittu olla tosissas. Ne on mulle niinku siskoja ja sä kiellät mua olemasta niitten kanssa tollasin syin. Kiitti vaan taas mutsi, kiitti siitä että ajattelet taas jotain muuta kuin itteäs ja sitä etten mä nolaa sua. Mäki sua mutsi.

xxx

so sorry that I'm a fuckup

     Anteeks vielä siitä etten oo kirjotellut taaskaan. Ja sille jollekkin joka ehkä on joskus toivonut että mä olisin nyt lopun elämääni vapaa viiltelystä tuotan pettymyksen. Yli kaks kuukautta, pisin aika alottamisen jälkeen kun en ole yhtään haavaa tehnyt. Ja nyt mä sitte viimeyönä tyrin kaiken. Lisää arpia käsiin, eihän ne mitään haittaa. Ja ne on niin pieniä, en uskaltanu tehdä syvempiä kun noitten on pakko parantua. Äiti ei saa huomata mitään.

Oon inhottava läskikasa joka ei yritä läheskään tarpeeks. Tänään ohjelmassa kalorien polttamiseksi oli bodypumpia ja rappusten juoksemista ylös ja alas. En tehny kyllä läheskään tarpeeksi.

     Kumpa tää kaikki vois vaan kadota. Kumpa mä voisin vaan kadota.

( mitäss? tää on jo outoa, mun teepussi arvaa mun ajatukset -.- )

xxx

My heart is beating but does that really mean I'm alive?

     En ole taaskaan kirjoitellut. Ideana oli iloisempi postaus siitä kuinka olen nyt paremassa kunnossa ja pää on kasassa, piti myös puhua fiftari tyylistä johon olen rakastunut. Mutta eipä tietenkään. Romahdus ja toivon katoaminen ovat olleet tämän iltapäivän ohjelmassa.

     Leivoin taas pitkästä aikaa ja mihinkäs muuhunkaan se voisi johtaa kuin ahmimiseen ja kontrollin menettämiseen. Istuin sitten vartin vessan ovella tuijottamassa en mihinkään, huonovointisena odottamassa päätöksenteon valmistumista päässä. Menin istumaan takas olohuoneeseen ja vihasin itteäni. Läski paska minä. Ei mitään itsehillintää. Haluan taas oksentaa ja olla syömättä, haluan takaisin sen kropan joka mulla joskus oli. En mä pysty elämään tässä ihraläjässä. Mä yritän parhaani selviytyä kohti kesää, mutta tämä ei ole elämistä. Rämmin päivästä toiseen yrittäen vakuuttaa itelleni että kaikki on kunnossa, mä oon ihan fine. Ja sit tulee romahdus. Mä en kestä enää tätä. Milloin mä saan luvan luovuttaa?

     Mulla on yksi kysymys sille ihmiselle joka mä olin 13 vuotiaana; miksi sä olit niin tyhmä ja antauduit analle?

xxx

I've lost my friends again, and it was my fault.

     "Minä olen se tyttö. Se tyttö kenestä sinä et olisi ikinä uskonut. Se tyttö joka oli aina niin viisas, täydellinen. Se tyttö joka näytti kaikille mihin tuli pyrkiä. Tyttö joka nauroi ja hymyili, osallistui niihin hulluihinkin ideoihin. Miten se tyttö voisi langeta johonkin tällaiseen? Ei se tyttö voi olla masentunut, viillellä tai itkeä itseään uneen. Ei se tyttö vietä päiviään ahmimassa, oksentamassa ja itseään vihaamassa. Ei se nyt ainakaan unelmoi kuolemasta. Väärin. Minä olen se tyttö. Ja minä olen surullinen."

Kirjotin ton joulukuun alussa. Ennen kun mutsi oli alkanut epäilemään mitään. Sillon kun oksentelin kaiken ruuan, bulimia oli pahimmillaan. Tajusin tänään sen minkä mutsi ja ana on halunnu mun ymmärtävän, mun bestikset ei kuulu olla mun bestiksiä enää. Se satuttaa. H ja A (kutsun niitä tästä lähtien H ja A) on selvästi jättäny mut pärjäämään yksi vaikka ne muuta väittää. En mä enää kuulu siihe mukaan. Se on ollu varmaa jo pitkää, mä en oo vaa pystyny myöntämää sitä. Ei voi mitään. Nyt kukaan ei oo ainakaan pystäyttämässä mua. Kukaan ei voi enää estää mua.

xxx