I am fat, I used to be fat, I'll always stay as fat

     Sekavaa tekstiä tulossa. Tänään olis muuten mennyt ihan hyvin, aamupalalla vähäkalorinen smoothie ja illalla mandariini, soija jugurttia ja joulutorttu...mutta en tietenkään voinut olla ahmimatta. Hirvee ahdistus ja stressi. Ei pysty keskittymään koulussa, ei jaksa tehdä mitään kotona, enkä silti nuku öisin. Pitäisi saada kaikesta kymppi mutta ei henkisesti jaksa panostaa sitten yhtään. Pala naudan sisäfileetä, riisiä, banaani, mandariini, joulutorttu, suklaakakku pala, 8-10 piparia, kokonainen valkosuklaalevy ja pepe xxl laku meni kurkusta alas. Tuli se kyllä nopeasti ylöskin. Inhottaa. Miten voin edes syödä niin paljon.

     Kurkkuun sattuu aika hemmetisti. Ei voi enää oksennella. Pakko antaa ton parantua. Toisin sanoen seuraavat pari päivää pitäis paastota. Turvonnu olo. En mä jotenkin vaan pysty sisäistämään sitä että vaikka oon normaalipainoinen jotain pahaa voi käydä. Ei tää tunnu todelliselta. Ei mikään voi olla vikana, mitään pahaa ei voi tapahtua kun enhän mä ole edes laiha. Heikottaa iltapäivisin silti sen verran että tuntuu kuin voisin pyörtyä millä hetkellä hyvänsä. Pitää vaan painaa eteempäin. Tuloksia odotellessa. Toisaalta haluaisin että joutuisin sairaalaan ja ei tarvitsisi itse selittää vanhemmille että joo mulla on tällanen ongelma etten voi pitää ruokaa vatsassa ja maalina luut. En vaan ole tarpeeksi laiha, en voi antaa niiden keskeyttää mua nyt. Mä vihaan itteeni. Jos en vihaisi niin miksi hitossa kohtelisin kehoani näin.

xxx