Darling don't be afraid

     Mun elämän voi laittaa yhteen lauseeseen. Viiteen sanaan. Kahteenkymmeneenyhdeksään kirjaimeen. Tämän kaiken muuttaa silmänräpäykseksi. Työntää unohdukseen. Yksi lause tuhansien muiden joukossa. Osana tätä suurta kirjaa johon me kaikki kuulumme. Tarinamme muutettuna yhdeksi kokonaisuudeksi. Yksilöt, meidän tarinamme, kadotettuina. Ikuisesti. Vain yhtenä lauseena. Viitenä sanana. Kahtenakymmenenäyhdeksänä kirjaimena.

Juoksin, kaaduin, kuolin ja maaduin.

xxx

I don't get it, I'm not drunk.

     Ehkä se pieni osa minussa joka jaksoi vielä yrittää, kuoli. Minä murhasin sen. Itseni siis. Tapoin taas uuden osan itsestäni. Vahingossa vai tahallaan? Ei mitään ideaa. Ei jaksa enää välittää; mistän. Haluan vain rauhoittua, kytkeä aivoni pois päältä, olla hullu ja unohtaa.

Tuun olemaan ensi lauantain taas niin helvetin masiksissa, koska koulu loppuu ja kaikki vetää perseet. Paitsi minä. Tietysti. Enon synttärit sunnuntaina, no time for hangovers.

xxx

Haluun jotain muuta kuin tää, haluun mielen merkityksen.

     Sormet naputtavat tekstaria mutsille. "Lähetän viestii ny ku saatat olla viel pyöräl mut siis ku olin juoksemas koululle nii e pystyny hengittää ja sain hirveen yskäkohtauksen. En vaa ny yksinkertasesti pysty menee kouluun" Istun keittiön pöydälle ja yritän vetää happea keuhoihin. Tuntuu heikolta. Katson näyttöä. Mutsi soittaa. "Haloo."  "Moi", minä vastaan. "Etkö sinä mennyt kouluun koska ----- ei mennyt?..." Mitä vittua?!? Miten helvetissä se voi kysyä jotain tuollaista. Haluan heittää kännykän lattialle, murskata sen ja satuttaa äitiä. Kädet täristen raivosta painan kännyn reittä vasten. Ensimmäiset kyyneleet alkavat kerääntyä silmäkulmaan. 

     Että näin ihanasti alkoi tämä päivä. Ja on se kyllä ihan loppuun asti pysynyt yhtä upeana. Olen itkenyt tänään enemmän kuin mä luulin että olisi mahdollista. Samaan aikaan en ole tuntenut mitään. Hullua elämää. Mä vaan en enää jaksa. Fyysisesti ja henkisesti väsynyt, pirstaleina, hakattuna lattialla.

xxx

If there's a off-switch for my brain, please could someone just shut it down...

     En pysty nukkumaan, elämään tai ajattelemaan normaalisti. En pysty nukahtamaan yöllä, koska ajattelen koko ajan ja liikaa. Jos mulla olisi ollut viime yönä pullo viiniä kaapissa, mulla ei olisi enää viiniä kaapissa. Tarvitsin sitä niin paljon. Mutta se olisi tehnyt minusta heikon. Minä en halua (=voi) olla heikko. Tiedän olevani vahva; siltikin teen asioita joiden mukaan muut kategorioisivat mut heikoksi. Olen vahva. Tiedän sen. Henkisesti vahva. 

      Aivot kulkee tuhatta ja sataa, pysähtymättä hetkeksikään. Pakko vain yrittää jä yrittää. Ymmärrän nyt niitä jotka juo ja käyttää huumeita tukahduttaakseen ajatukset, haluaisin itsekkin. Ajatukseni vaeltavat, mietin itseäni, sieluani, maailmaa, sotaa, perhettä, arvosanojani, luonnon mullistuksia, menneisyyttä, kirjoja, kaikkea. En vain pysty pysäyttämään sitä. Se ahdistaa ja tunnen itteni niin mitättömäksi, hyödyttömäksi. Välillä toivoisin olevani tyhmä pikku blondi joka ei ymmärrä maailmasta mitään. Silloin voisin elää ilman tätä tukahduttavaa tunnetta. Sitä että ymmärtää liikaa - ja samalla liian vähän.

xxx

I can wait here silent

     Mulla on pakko olla joku mieliala häiriö. Viimeksi kun postasin oli aika helvetin hyvä olo ja nyt en voi kuin itkeä. En vaan jaksa. Tuntuu kuin murenisin, hitaasti, pala palalta. Ja kun onnistun keräämään kolme palaa takaisin kasaan, kymmenen muuta irtoaa. Eteempäin. Taaksepäin. Päivä päivältä mä tunnen kuinka minun ote reunasta irtoaa. Pääsin jo melkein reunan yli takaisin elämään. Nyt roikun enää yhden sormen varassa, tietäen mikä odottaa pohjalla jos nyt ei enää jaksa pitää kiinni. Siellä tuntuu kuin millään ei olisi enää merkitystä, kuin kaikki valo olisi kadonnut. Minä luisun ja tiedän että putoan. Pian.

      Äiti huutaa turhasta, vetää raivot partiohuivista tuhoten kaiken tieltään. Isä huutaa siitä että hammasharjan laturi on kadoksissa, ja sanoo tuntevansa itsensä pahasti petetyksi. Ne vaan tekee töitä, töitä, töitä. Miettii itseään, itseään, itseään. Unohtivat sen että minäkin olen olemassa, mullakin on tunteita. Kuinka kauan mä jaksan olla enää hiljaa? Kuinka kauan minä jaksan roikkua tässä täydellisyyden heikossa kangastuksessa? Milloin saan muistaa itse itseni?

xxx

I drink my sadness away. And in my opinion, it's the best thing to do.

     Kädet tärisevät. Yritän nousta ylös, mutta pää tuntuu oudolta ja romahdan takaisin tyynylle. Naurattaa. Olisikohan pullossa vielä jotain jäljellä? Haparoin kädellä lattiaa. Jes! Vielä yhen paukun verran pohjalla. Vodkan loput valuu mukin pohjalle ja päälle kaadan fantaa. Kippis ja kulaus! Hymyilen seinälle. Toivotan itselleni hyvää syntymäpäivää ja kaadan makean nesteen kurkusta alas. -- Nousen istumaan sängylle. Päässä heittää. Minä vain hymyilen. Kun molemmat jalkapohjat osuvat kylmään lattiaan, tiedän että olen humalassa. Askeleet heittelevät puolelta toiselle. Hemmetti kun tuntuu mukavalta.

^viime yö

      Mä olen enemmän elossa kuin aikoihin. Vaikka huono olo on ärsyttänyt koko päivän, niin en kadu mitään. Olin tänään "klubilla" (nuoriso talo) koko iltapäivän. Ihmisten kanssa joita mä en edes tunne. Mutta se oli oikeesti hauskaa. Koko ajan yksi kundi joka tykkää mun frendistä oli mun vieressä. Ja päällä. Ette nyt ole sitten kaksmielisiä. Mä yritin katsoo Suomen peliä, mutta tää yks makaa myös sohvalla ja mun päällä. Se oli sotaa! Parhaita päiviä pariin vuoteen. 

ps. Mä pääsen parin viikon päästä bileisiin! Pakko ns kouluttaa mun viinapäätä.

xxx

My laughs are rare, tears never ending and smile never real.

     Voi kun ihanaa. Huomenna synttärit, laihtunut en oo yhtään ja yksin tuun olemaan. Mutsi lähtee työmatkalle (ei se kyllä hirveästi haittaa), systerillä on harrastuksia yheksään asti illalla ja iskäkin tulee vasta silloin. Lahjoja en tule saamaan, koska mopoa ei ole vielä ostettu. Frendit haluis varmaan tehä jotain mun kanssa. Mä en vaan tiedä jaksanko. Ei vaan jaksa mitään. Kerrassaan upea tunnelma! Jes! 

"Sä rakastat sun äitiä!", se valittaa taas. "Se ostaa sulle kaikkea, ja silti te riitelette koko ajan. Miksi?" Mä en tiedä pitäisikö itkeä, nauraa vai huutaa. "Sovitaan niin, mä rakastan mutsii. Mut tiedoks vaan sullekkin että vaikka se ostaa mulle juttuja niin se ei tarkota että mä rakastan sitä", sanon. Minä en enää kuuntele. Äiti heittelemässä vaatteita, huutamassa mulle, minä pyyhkimässä kyyneleitä saunan eteisessä. Hetket, ei niin ihanat, pyörii silmissä.

     Se yksi mun kaveri ei vaan voi ymmärtää miksi mä en tulisi toimeen mutsin kanssa. Miten se edes voisi. Ei se tiedä mitään. 

     Mä tarvitsen pikkasen vaan alkoholia. Haluan lentää ihanaan maailmaan jossa kukaan ei välitä. Unohtaa. Kadota. Pyöriä kaduilla mukavassa humalassa. Pitää ehkä jopa pikkasen hauskaa.

xxx

Waiting here in line. Hoping that I'll find what I've been chasing.

     Cuupperi oli vasta tänään. Mä feilasin. Pahasti. 2km 240m jaksoin, ja olin täysin rajoilla. Oikea keuhko oli tulessa, polvi vikisi ja hengitys vinkui. Eli tuloksena; mun kunto = surkea. Saakeli. Kesän aikana on ihan pakko treenata. Ainakaan kukaan ei nähnyt mun hyllyviä reisiä tai läskejä käsiä heilumassa, kiitos luoja verkkareista ja jättiläispaidoista.

      Oksettaa ja ällöttävä olo. Söin melkein kokonaisen, kokonaisen, pitsan. Eikä mikään terveellinen kasvis vähäjuustoinen, vaan mozzarellaa, salamia, öljyssä uivaa aurikokuivattua tomaattia ja lisää mozzarellaa. Rasvaista, rasvaista, roskaa. Inhottaa. Haluan sen pois musta. Nyt, kiitos.

¡VAROITUS! thinspo

~

~

~

~

~

~

~

~

~

~

~

~

~

~

~

~

~

~

~

~

~

~

~

~

~

ps. Oon addiktoitunut B&W thinspoon

xxx

Guess what me? You're worthless.

     Kämmen osuu pöydän pintaan. "Mä en jaksa", mä kuiskaan. Raivo, suru, turhautuminen, se kaikki purkautuu mun sisällä. Käsi puristuu nyrkkiin, sitä pistelee. Molemmat kädet nousee ilmaan. Rystyset kohtaa puun, kuuluu kova läimähdys. "Mä en jaksa tätä paskaa enää!", mä kiljun silmät punaisena.

     Tarvitsen taas kipua, jotain joka poistais tän pahan olon. Omaa vikaahan tää kaikki on. Oon saamaton kakka kasa. Läski kakka kasa. Tänäänkin tuli koulun jälkeen vaan maattua sohvalla. Enkä tietenkään mennyt sinne salille. Hulluko mä olen kun sanoin että menisin? Eihän tällainen luuseri saa mitään aikaan. Ikuinen haviäjä joka velloo itsesäälissä kuvitellen olevansa hyvä  edes jossain. Guess what me? You're wrong. No one will ever want you. You are worthless.

xxx

They have forgotten us a long time ago

     Tasapainoilen ohuella langalla joka meinaa katketa mun painosta. Yksi pieni liike väärään suuntaan ja syöksy kohti maata odottaa. Kohta mulla ei enää ole mihin astua, lanka katkeaa. Pitäisi olla pieni, kevyt, ballerina ja paras mahdollinen tasapaino jotta tästä selviäis. Muttakun olen tankki joka ei saa elämäänsä kasaan.

      Salille, huomenna. Ihan pakko mennä. Enää muutama päivä synttäreihin, piti painaa paljon vähemmän. Olen pikku kapinallinen. Ei kiinnosta mitä äiti sanoo, tai sitten kiinnostaa. Yritän unohtaa, mutten pysty. Miksi mä yritän vieläkin olla täydellinen? Vieläkin...

^^tänään espanjan kokeessa^^

xxx