My nightmare begins when I wake up

     Istun yläkerran aulassa ja tuijotan ikkunasta ulos. Silmät haluaisi vain painua kiinni, väsyttää niin paljon. Kuumeinen olo, jota olen koko päivän yrittänyt karistaa pois hiipii taas paikalle ja tunnen hikipisaroiden muodostuvan otsalleni. Pitäisi jaksaa tehdä viirit loppuun, muistan ja nappaan uuden kolmion lattialta. Asetellessani kankaanpaloja ompelukoneeseen muistuu mieleen taas mutsin sanat: kyllä sä voit levätä, Nelli tekee ne kaikki vaikka itse loppuun. Vihan aalto hukuttaa väsymyksen. Niin kyllähän mä kuumeisena, ja omana nimipäivänäni voin kaiken hoitaa. Taas. Syntymäpäiviä ei ole viimeiseen kahteen vuoteen vietetty, nimpparit olleet unohduksissa jo pitkän aikaa, tällä kertaa mummikin unohti. Ja hei, eipäs unohdeta sitä että yksi kummini ei ole edes tulossa rippijuhliini! Oi kuinka elämä nyt hymyilee. Antaisivat minun vain olla. Mä haluan nukkua. Ikuisesti. Käviskö?

xxx