sunnuntai 20. heinäkuuta 2014

Daddy yelling, mommy viciously smiling and me slowly breaking

"Entä jos minä ja iskä lähdettäisiin ulkomaille ja laitettaisiin sinut ja Olivia adoptioon? Eikös olisi hyvä?", äiti kysyy. Nostan katseeni hitaasti ylös. 
^Vanha juttu joka silti tuntuu pahalta. Ei kenenkään äidin pitäisi sanoa tuollaista. 


Yleensä syytän mutsia kaikesta, mutta eihän se ole oikein. En ole oikein aiemmin tajunnut kuinka äkkipikainen iskäkin on. Ei ihme että välillä pelkäsin pienenä että se löisi vihaisena huutaessaan. Tai heittäisi mutsia jollain niiden riidellessä. En taipunut tänään sen huutoon, vaan seisoin systerin puolella. Ainoa asia missä voin olla ylpeä, kerrankin. Kaikilla minun perheessä on jokin hemmetin asennevamma, ja vanhemmat ovat selvästi unohtaneet millaisia lapset on. Mutta mähän kapinoin. Jos on pakko, mä kapinoin.




xxx

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Jos jaksat kommentoida niin tosi iso kiitos :3