Kirvelevä kämmenen kokoinen palovamma kyljessä, enkä edes päässyt juomaan. Alkoholia veressä nolla prosenttia, ja arvatkaa vain kuinka paljon vituttaa. Mä olen ollut juomatta jo niin pitkään että tässä alkaa tulla jo pikkuhiljaa hulluksi. Olin jo asennoitunut siihen että saan juhlia ja pitää hauskaa, mutta ei niin ei. Halusin vain tuntea sen vapauden, kuulla humalaisten ytävien kikatuksen, katsoa kallioilta auringonlaskua ja horjua pakoon poliiseja. Olla vain täysin sekaisin. Onko liikaa pyydetty? Mä vain en enää jaksa, en vain
jaksa. Väsymys täyttää jokaisen pienenkin nurkan haihduttaen kaiken tahdonvoiman paksujen pilvien taakse. Tuoksut ovat kaikki samaa harmaata massaa, äänet sekoittuvat toisiinsa tunnistamattomaksi muminaksi, maut ja tuntemukset muussattuna yhteen kaiken muun mukana. Kyyneleet valuvat pitkin poskia tuhrien kaiken meikin, enkä enää osaa pysäyttää niitä.
"Ei sun tarvii yrittää kantaa koko maailmaa yksin", mutsi tulee sanomaan huoneeni ovelta kun painan kylmää pyyhettä punaisena sykkivää kylkeä vasten. Ai ei tarvitse vai! Missä nuo sanat olivat aiemmin, kun sinä ja iskä riitelitte öisin, minä lohdutin siskoani ja yritin samalla pitää itseni koossa kertomatta kuitenkaan kenellekkään. Missä tuo asenne oli kun kielsit syömästä enempää? Missä oli se kaikki myötätunto kun mursit minua pala palata ystävieni edessä mökillä? En minä tarkoita että sinun takiasi minulla olisi näin vaikeaa, mutta kaikkea et ole oikein tehnyt.
^perfection <3
Btw se palovamma oli sen takia että systeri tönäisi vahingossa minun tee mukia jossa oli tulikuumaa vettä.
xxx
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Jos jaksat kommentoida niin tosi iso kiitos :3