Hyväksytty mä en varmaan koskaan tule kuitenkaan olemaan. Isovanhemmat on tunkemassa mua lääkikseen, iskä haluaa musta diplomaatin ja mutsi asianajajan tai vaan jonkun joka ei saata sitä huonoon valoon. Eikä ketään kiinnosta kuka mä oikeasti olen. Taas mä valitan turhasta, anteeks. Mulla sentään on mahollisuudet siihen mihin mun vanhemmat mut haluaa. Ei pitäisi valittaa, anteeks.
Tyttö hukassa maailmassa jossa kaiken piti olla kristallinkirkasta ja selvää, maailmassa jossa odotuksien täyttäminen on ainoa tapa elää. Syömisen kanssa ongelmia, jotkut sanoisi päästänsä sekaisin. Hiljaisuudessahan se on paras elää vai mitä?
keskiviikko 26. maaliskuuta 2014
I don't look like I'm dying but why do I feel this way?
Mulla on niin kylmä ja heikko olo. Muttakun en mä ole laiha, kyllä mun läskivuorten pitäisi vielä jaksaa työntää mua eteempäin. Mä en ymmärrä enään. Kyllä mä tajusin sillon kun oksensin kaiken että heikotti ja meinasin pyörtyä koko ajan vaikken ollut laiha, mutta en nyt. Miksi tää tapahtuu mulle? Mä vaan halusin olla kaunis ja hyväksytty.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Jos jaksat kommentoida niin tosi iso kiitos :3