There was a huge fight, I lost.

     Joka kerta kun mä vajoan pohjalle siitä löytyy merkintä mun päiväkirjasta. Lueskelin uusinta päiväkirjaani jonka ostin viime marraskuussa. Oon pudonnu aika monta kertaa. Ja taas sitä mennään. Itsemurha pyörii mun ajatusten reunoilla ja päätetty on taas kerran että kuukausi eletään pelkillä esansseilla ja kalorittomilla myrkyillä. Viime yönä olin vähällä repiä ranteet kappaleiksi, onneks en kuitenkaan. Hullua. Jotenkin tän kaiken keskellä mä yritän vakuuttaa itelleni että mullahan menee paremmin kun aikoihin. Ja melkein oon siinä onnistunu.

     Mä vaan haluan olla laiha, ilonen, normaali ja silti täydellinen. 

     Oon menettänyt uskoni ihmisiin, taas kerran. Ne tekee anoreksiasta ja viiltelystä pelkän vitsin. Se että jollain väitetään olevan anoreksia sen takia ettei kerran syö kouluruokalassa on niin hauskaa. Ja jos jonkun koe menee huonosti tai opettaja antaa paljon läksyjä niin joku heittää kommentin "cut cut". Ja kaikki nauraa. Pitäisivät vaan ne turpansa kiinni kun eivät tiedä millasta helvettiä elämä voi olla. Hyvähän niitten on vitsailla kun ei ole kukaan kokoajan huutamassa niille kuinka arvottomia ja läskejä ne on. Antaisivat vaan olla.

xxx