Tänään tullu syötyä todella paljon, inhotus minä. Puuroa, puolikas suklaakevy, salaattia, paljon leivoksia (ainakin 7) ja porkkana. Hyihyihyi. Enkä oksentanut kertaakaan. Läskistyn, pullistun ja paisun kunnes räjähdän tästä kaikesta läskin määrästä. Vaatteet ei kohta mahu päälle ja läskimakkarat heiluu. Tukkireidet höllyy kävellessä. Kukaan ei jaksa enää nostaa mua ja kaikki alkaa vihaamaan. Oon ainakin sekasin mutta enkai hullu?
Ja ystävänpäiväkin tänään. En mä halua viettää ystävänpäivää, se tuntuu pahalta kun olen viime viikkojen ajan eristaytynyt kaikista mahollisimman hyvin.
Mä oon pettänyt ne kaikki. Ei ne mua halua, ja ei ne edes mua tunne. Ne ei tiedä mitään tästä pimeästä paskasta. Niillä ei oo hajuakaan mikä mä oon.
Mun päässä pyörii kokoajan miljoona ajatusta ja en pysty keskittymään muuhun. Haluan olla paras mutten jaksa. I'm overthinking, all the time. Öisin ja aina kun jään yksin nää ajatukset saa ylivoiman. Ne hyökyy mun yli, kuin aallot tehtävänään hukuttaa mut. Onko parempi tapella henkensä puolesta jokaisen sekunnin ajan, vai saako jo painua pinnan alle? Onko mulla lupaa tehä sitä?
(Se ruokapostaus tulee hiihtoloman jälkeen)
xxx
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Jos jaksat kommentoida niin tosi iso kiitos :3