I'm not crazy. My reality is just different than yours

     Mutsi on ihan sekasin. Se väittää että mulla on syömishäiriö. Ja nyt se sanoo että koko perhe menee dieetille. Selvä...? Joko se uskoo mua, tai sitten se vaan tietää että jos joku ei oo potkimassa sitä persuksille niin se luistaa säännöistä. Tai todennäkösesti molemmat. Se on kuulemma varannut ajan jollekkin ravitsemusterapeutille. Sunnuntaista lähtien tämä perhe on menossa kohti terveellistä elämäntapaa, kai. Ja iskä lähtee huomenna kiinaan työmatkalle. Miten mun on tarkotus jaksaa mutsia yksin. Ja mulla on huomenna koulua, jippii -.- 

     Tää koko juttu terveellisestä elämisestä on menny ihan hulluksi ympäri maailmaa. Kaikki vihaa itteensä, kukaan ei syö oikein. Standardit vaihtelee, eikä kukaan oo samaa mieltä yhtää mistään. Ihmiset menee dietiltä toiselle, välissä syöden kaikkee mahdollista. Missä vaiheessa syömisestä tulee ongelma, kysyy ne joilla ei syömishäiriötä oo ollu. Mä kysyn, kuka syömiseen normaalisti suhtautuu? On typerää kysyä keillä on ongelma kun kaikki ihmiset jotka sä tänäänki oot nähnyt, ei oo täysin tyytyväisiä. 

     Ja syömishäiriöissä, itelläni ja oon huomannu että monella muullakin, aluksi sulla on se terve puoli taistelemassa sairasta vastaan. Myöhemmi, kuten mulla nyt, taistelussa on eri puolet mu syömishäiriössä. Minä itse oon vähän niinkuin ulkopuolisena seuraamassa tilannetta. Anoreksia / bulimia / urheiluhullu. En halua syödä mitään / haluan syödä kaiken ja oksentaa / pitää syödä juuri sen verran että jaksaa tehä hyvää työtä salilla. Paastoapaastoapaastoa / syöoksennasyö / juoksejuoksejuokse. Mun elämää kontrolloi niiden käskyt ja se että sun oma pääs tappelee ittensä kanssa, se on hankalaa.

xxx