Oon varmaankin laittanut tuon kuvan aiemminkin tänne, mutta nyt tuntuu siltä että se on enemmänkin kuin totta. Tekisi mieli syödä kourallinen särkylääkkeitä ja unohtaa se että mulla on keho jota voi sattua.
Mä olen kuolematon.
Haluan olla. Enpäs. Unohda.
Ei päänsärkyä, polvikipua, tai lihasten vammailua. Ei se terveellistä ole, mutta en mä välitä.
Ei mua kiinnosta. Eihän? Kai. Mitäh? Unohda.
Haluan unilääkkeitä. En ole taaskaan nukkunut, kuka muistaa millon viimeks kunnolla. Missään ei ole enää mitään järkeä. Oonko mä hullu? Jotain sinne päin. Mä. Haluan. Nukkua. Nyt. Voisko joku antaa mulle pieniä sieviä pillereitä jotka antaa mun nukkua?
PYSÄYTTÄKÄÄ JOKU MUN AIVOT!
Entäs jos mun ei ole tarkoituskaan ymmärtää mitään. Onko elämä helpompaa pöpilässä.
Auttakaa mua, mä huudan ja kiljun muttei ääntäkään karkaa mun huulilta kun kuristan itseni.
xxx
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Jos jaksat kommentoida niin tosi iso kiitos :3