Who the hell am I anymore?

     "Mä en oo tottunu siihe et sä haiset alkoholille", H sanoo. Hymyilyttää ja nauru kuplii läpi huulten. Etpä tietenkään, mähän olen se kiltti tyttö. "Ei kukaan varmaan tuu koskaa tottumaa", minä naurahdan. "Eiku oikeesti. Mitä sun mutsiki sanois jos se  tietäis tästäkin yöstä", frendit huomauttaa, "sä juot, pussailet näit kundei joita sä et ees tunne, pyydät sähkötupakkaa ja se et sä tulit tänne salaa keskel yötä." Ja mulla on hauskempaa ku pitkään aikaan. Avaan pullon ja kaadan loput konjakista kurkkuun: "mä oon sneaky bitch."

     Kaduttaa ja toisaalta ei. Haluun bilettää mutta tuntuu niin tyhjältä, oudolta. Tulin himaan puoli kuudeksi aamulla että ehdin nukkua tunnin ennen mutsin heräämistä. Se oli maanantain ja tiistain välinen yö. Mä en enää ajatellut mitään. 

     Hupsis. Minne mun lupaukset siitä etten ikinä polttais meni? Se oli sähkötupakkaa, mutta silti. Sama asia, periaate. Ekan henkäyksen otin kun pelattiin tehtävä vai tehtävää, mun piti puhaltaa savut yhen kundin suuhun ja sen puhaltaa ne ulos. Ei helvetti se oli ihanaa. Se maku, se tunne, se kaikki. Mä oon hullu. En mä tiedä kuka mä olen enää. Olin tarpeeksi kännissä tekemään kaikkea typerää, mutten tarpeeksi unohtaakseni.

xxx