Tyttö hukassa maailmassa jossa kaiken piti olla kristallinkirkasta ja selvää, maailmassa jossa odotuksien täyttäminen on ainoa tapa elää. Syömisen kanssa ongelmia, jotkut sanoisi päästänsä sekaisin. Hiljaisuudessahan se on paras elää vai mitä?
perjantai 13. kesäkuuta 2014
I'm torn in pieces and I'm unable to stick them back together
Minä en jaksa, pysty tai halua parantua. Masennun päivä päivältä enemmän enkä halua tehdä muuta kuin maata sängyn nurkassa, piilossa. Mut on revitty kahtia ja se sattuu. Tuntuu siltä että on pakko liikkua ja kuluttaa kaloreita, mutta oon vaan niin väsynyt etten jaksa nousta. Haluan lopettaa syömisen enää koskaan koskematta ruokaan, ja toisaalta on nälkä koko ajan. Ahmin, oksettaa, menen vessaan, päädyn takaisin keittiöön oksentamatta. Inhottaa, mutten tunne mitään. Tunteet katoaa kun syö, viiltää ja juoksee. Kipu pitää mun tunteet poissa. Mä tarvitsen sitä kipua. Tarvitsen. Kuolen. Viillän. Unohdan.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Jos jaksat kommentoida niin tosi iso kiitos :3