Sinä puhut aina jonkun muun kanssa kun mulla olisi asiaa. Vastaat viestiin vasta monen minuutin jälkeen. Soitan itkien, murtumisen partaalla ja olet ulkona muiden kanssa etkä voi puhua. Nielen kyyneleeni etkä sinä kuule mitään äänestäni. Sinä romahdat ja me olemme siellä, otamme sinut kiinni. Minä putoan pimeyteen etkä sinä edes ojenna kättäsi. Rakas (ex-)paras ystaväni H, mua pelottaa. Olen menettämässä sinut, ehkä menetin jo. Me ei näköjään enää voida palata entiseen. Itkettää. Ei saa. Pitää näyttää hyvältä huomisissa häissä.
Huomaan että yhteisessä chatissämme puhutte ja tuun sanomaan moi. Kaikki keskustelu lakkaa ja te käyttäydytte niin oudosti minua kohtaan. Lähetän kuvan ja kestää viisi minuuttia ennen kuin lähes yhtä aikaa vastaatte molemmat. Teette kahdestaan suunnitelmia mun naaman edessä ja jätätte mut pois kaikista ideoista. Te ette huomaa kuinka yksin mä olen, vaikka teidän piti olla ne kaksi rakkainta ihmistä unohditte katsoa mua silmiin. Rakkaat (ex-) bestikset H ja A, ette ole huomanneet kuinka mä kärsin itseni kanssa. Mä haluan päästä takaisin viime kesään. Kaikki oli paremmin. Mä en ollut kunnossa, mutta me oltiin. Ja se on, oli, tärkeintä.
Seison keskellä joukkoa ystäviäni enkä ole koskaan tuntenut itseäni yksinäisemmäksi. Mun aivot kulkee tuhatta ja sataa, ne toimii nopeammin kuin kuuluisi. Mä en kestä enää. Auttakaa, mä kiljun niin kovaa kuin pystyn mutta ääneni ei kuulu. Ei sillä että kukaan kuuntelisikaan.
xxx
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Jos jaksat kommentoida niin tosi iso kiitos :3