Fatter than ever. Help needed.

     Nappaan kasan päältä uudet tummansiniset housut. Parhaiten minä keksin mitä laittaa näiden kanssa kun ne ovat päällä. Nappi kiinni ja solmin vyötärönauhasta rusetin. Rakastan tätä kangasta, se on kevyt silti laskeutuen kauniisti. Nostan katseeni peiliin ja siihen se sitten jumiutuukin. Vatsa pullistuu ulos, läskimpi kuin koskaan. Käännyn ympäri, seuraavaksi tuijottaen lättänää hyllyvää persettäni. Inho hiipii ympäri koko kehoa. Ihan sama, ihan sama. Unohda! Pitää keksiä asu. Nostan laatikosta topin ja vedän sen päälle. Yök. Läski läski minä.

     Onko teilläkin joskus päiviä kun mikään ei vain tunnu näyttävän hyvältä? Haluaisi vain kääriytyä jättimäiseen huppariin ja verkkareihin eikä astua ulos ovesta. Tänään oli taas sellainen päivä. Normaalisti vaivaudun meikkaamaan ja näyttämään mahdollisimman kauniilta, ahdistaa liikaa jos ei ole täydellinen. Yritin pakata, ei onnistunut. Mikään ei sopinut ja tuntui kuin olisin viime yönä kasannut kymmenen kiloa lisää jalkoihin ja mahaan. Inhotus, ällötys ja vitutuksen multihuipentuma.

     Syötiin aivan järkyttäviä määriä ruokaa tänään mutsin kanssa, oltiin päivä kahdestaan. Systeri lähti kaverinsa mökille. Oksettaa. Minä en enää koskaan halua syödä mozarella tikkuja tai sipulirenkaita. Koskaan!

xxx