maanantai 5. toukokuuta 2014

They have forgotten us a long time ago

     Tasapainoilen ohuella langalla joka meinaa katketa mun painosta. Yksi pieni liike väärään suuntaan ja syöksy kohti maata odottaa. Kohta mulla ei enää ole mihin astua, lanka katkeaa. Pitäisi olla pieni, kevyt, ballerina ja paras mahdollinen tasapaino jotta tästä selviäis. Muttakun olen tankki joka ei saa elämäänsä kasaan.
      Salille, huomenna. Ihan pakko mennä. Enää muutama päivä synttäreihin, piti painaa paljon vähemmän. Olen pikku kapinallinen. Ei kiinnosta mitä äiti sanoo, tai sitten kiinnostaa. Yritän unohtaa, mutten pysty. Miksi mä yritän vieläkin olla täydellinen? Vieläkin...




^^tänään espanjan kokeessa^^

xxx

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Jos jaksat kommentoida niin tosi iso kiitos :3