If there's a off-switch for my brain, please could someone just shut it down...

     En pysty nukkumaan, elämään tai ajattelemaan normaalisti. En pysty nukahtamaan yöllä, koska ajattelen koko ajan ja liikaa. Jos mulla olisi ollut viime yönä pullo viiniä kaapissa, mulla ei olisi enää viiniä kaapissa. Tarvitsin sitä niin paljon. Mutta se olisi tehnyt minusta heikon. Minä en halua (=voi) olla heikko. Tiedän olevani vahva; siltikin teen asioita joiden mukaan muut kategorioisivat mut heikoksi. Olen vahva. Tiedän sen. Henkisesti vahva. 

      Aivot kulkee tuhatta ja sataa, pysähtymättä hetkeksikään. Pakko vain yrittää jä yrittää. Ymmärrän nyt niitä jotka juo ja käyttää huumeita tukahduttaakseen ajatukset, haluaisin itsekkin. Ajatukseni vaeltavat, mietin itseäni, sieluani, maailmaa, sotaa, perhettä, arvosanojani, luonnon mullistuksia, menneisyyttä, kirjoja, kaikkea. En vain pysty pysäyttämään sitä. Se ahdistaa ja tunnen itteni niin mitättömäksi, hyödyttömäksi. Välillä toivoisin olevani tyhmä pikku blondi joka ei ymmärrä maailmasta mitään. Silloin voisin elää ilman tätä tukahduttavaa tunnetta. Sitä että ymmärtää liikaa - ja samalla liian vähän.

xxx