Mulla on pakko olla joku mieliala häiriö. Viimeksi kun postasin oli aika helvetin hyvä olo ja nyt en voi kuin itkeä. En vaan jaksa. Tuntuu kuin murenisin, hitaasti, pala palalta. Ja kun onnistun keräämään kolme palaa takaisin kasaan, kymmenen muuta irtoaa. Eteempäin. Taaksepäin. Päivä päivältä mä tunnen kuinka minun ote reunasta irtoaa. Pääsin jo melkein reunan yli takaisin elämään. Nyt roikun enää yhden sormen varassa, tietäen mikä odottaa pohjalla jos nyt ei enää jaksa pitää kiinni. Siellä tuntuu kuin millään ei olisi enää merkitystä, kuin kaikki valo olisi kadonnut. Minä luisun ja tiedän että putoan. Pian.
Äiti huutaa turhasta, vetää raivot partiohuivista tuhoten kaiken tieltään. Isä huutaa siitä että hammasharjan laturi on kadoksissa, ja sanoo tuntevansa itsensä pahasti petetyksi. Ne vaan tekee töitä, töitä, töitä. Miettii itseään, itseään, itseään. Unohtivat sen että minäkin olen olemassa, mullakin on tunteita. Kuinka kauan mä jaksan olla enää hiljaa? Kuinka kauan minä jaksan roikkua tässä täydellisyyden heikossa kangastuksessa? Milloin saan muistaa itse itseni?
xxx
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Jos jaksat kommentoida niin tosi iso kiitos :3