En mä tarkoita että koko partioleiri olisi ollut täysin perseestä, ei ollenkaan. Mulla oli hauskaa, ystävästyin ja nauroin täydestä sydämestäni. Nautin virkistävästä merivedestä joka hiveli ihoani, rakastin auringon kuumaa paahdetta kasvoilla. Ruoka oli hyvää ja elämä kaunista. Multa vain on energia täysin lopussa. Univelkaa kertyi paljon eikä lasten kaitsiminen aina ole niin helppoa. Sääreen sattuu ja mutsi ei ymmärrä etten juuri nyt jaksa.
Elämä ilman esittämistä on mulle ilmiselvästi mahdotonta. Leirillä olin vahva bilettäjä teini jolla on mahtava huumorintaju sekä parhaat jutut. Se että kaaduin kalliolle ja sain kämmenen kokoisen haavan/palovamman/senäyttäähirveältä enkä itkenyt yhtään vaan nauroin muiden huolestuneille katseille, putsasin haavat ja hoidin itse itseni, on yksi asioista miksi en kestä itseäni. Kaikki inhimillinen on kiellettyä, kuten menkat tai itkeminen/pieni valitus kun tulee haava. Pelkkä feikki paska olen. Esittämistä kaikki tyyni.
Tän päivän bileet peruuntui koska en jalan ja kaiken muun takia mennytkään. Yksi asia lisää minkä takia en vain nyt pysty tähän, elämään.
xxx
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Jos jaksat kommentoida niin tosi iso kiitos :3