Mä olen tehnyt virheen. Mä en normaalisti koskaan anna ihmisten tietää kuka mä oikeasti olen. Vain kerran niin on tapahtunut ja nyt mä olen taas yksin. Ja se että joku joka oikeasti tuntee sut ei enää olekkaan niin tärkeä satuttaa perkeleesti. Miksi mä tein niin. Olisi mun pitänyt tietää paremmin. Mä vaan tarvitsin jonkun kenelle puhua, jonkun joka ymmärsi. Se oli väärin tehty. Mä arvasin sen jo silloin. 

      Oon vaan niin yksin.

xxx

You're not supposed to feel like this

     Mun silmiä särkee ja ne on punaiset. Korjailen silmämeikkejä. Voi varmaan arvata että oon taas itkenyt. Millon mun elämästä tuli tällaista? Himaan heti koulun jälkeen, keittiössä itkemistä. Epävarmuus, ahistus ja itseinho ainoat mun vierellä. Mua sattuu, paljon. En haluais päästää irti H:sta. "En mä halua!" kiljuin selkä astianpesukonetta vasten. Niin mille mä kiljuin? Analle joka sanoo että niin olis parempi. Muttakun mä tiedän. Mä vain romahtaisin, lopullisesti. Mä vaikutan siltä että oon parantumassa. Mä syön ihan hyvin, mä en oksentele ja viiltely on vähentynyt. Silti mulla on pahempi olo kuin koskaan. Mä. En. Vaan. Jaksa.

xxx